Roberts Coffee

Tänään oli sitten ensimmäinen vapaapäivä Ahvenanmaalla!

Aloitin päivän lenkillä. Sinäänsä fiksu veto, mutta vesisade hieman häiritsi juoksemista, plus nyt saa sitten odotella keuhkokuumetta. :P Suihkun jälkeen päätin lähteä kaupungille hieman kiertelemään.

Menin keskutan ainoaan kauppakeskukseen etsimään tuliaisia sukulaisille. Löysin kaikkea kivaa itselleni, ja hivenen vähemmän tuliaisia muille! En kyllä ostanut kaikkea kivaa mitä löysin, kun ei ollut tarkoitus täyttää matkalaukkua omilla ostoksilla.

Kauppareissun jälkeen kävin postissa hakemassa postimerkkejä. Lähetin muutamat postikortin mantereelle ja kävelin Roberts coffeen:hin kahville. Siitä on tullut meitsin kantis. En ole löytänyt paikallista Pubia, joten olen tyytynyt kahvilan tarjontaan. Otin sieltä Capucinoni mukaan ja menin puiston penkille istuskelemaan ja nauttimaan syysmyrsystä. Ei siinä kauaan voinut istua kun vettä tuli kaatamalla. :P

Jäi siis kaupunkikiertely vähemälle tänään huonon sään vuoksi. Mutta voipahan sanoa käyneensä keskustassa. :)

Remontti-Reiska

Tänään, kun tulin työharjoittelusta, oli pihalla auto ja kellarissa mies. Ajattelin, että hän korjaa pesukonetta. Hetkenkuluttua mies soitti ovikelloa ja tuli omilla avaimilla sisään. Siinä minä sitten hieman hölmistyneenä ja kuhistuunena mietin, että mitäs se mies ny haluaa (minullahan ei ole mitenkän vilkas mielikuvitus, enkä pelkää helposti...). Mies esittäytyi Remontti-Reiskaksi. Hän tuli VIHDOINKIn korjaamaan lämmityksen. En ehtinytkään oleen ilman lämmitystä kuin 17pv!!!!! Reiska sanoi, että oli pakko tulla korjaan lämmitys, kun eilen yöllä oli ollut pakkasta. Kauheen kiva, että pakkaseen asti odottivat ennenkuin vaivautuivat. Murr!!!

Nyt olen tavallaan iloinen, että lämmitys toimii, mutta tieto siitä, että Remontti-Reiskalla on avaimet taloon plus jokaisen huoneeseen, hieman kauhistuttaa. Ja se, että kuulen kokoajan ääniä (kiitos vanhan talon) ei paljon rauhoita levotonta mieltäni. Olin koko päivän luullut, että kämppikseni on kotona, mutta olin luullut väärin. Olen kyllä ihan varma, että kuulin askeleita yläkerrasta tänään...

Mitä olen oppinut. Isot, vanhat talot, joissa on oma Remonnti-Reiska ei ole mun mielenterveydelle hyväksi. Taitaa olla kolmas yö kun nukun valot päällä, ovet lukossa. :P

H2O

Kyl oli sit päivä!

Heräsin aamulla aikasin, jotta saisin kerrankin tehtyä asioita ennen iltavuoroon menoa. Revin itseni sängystä väkisin ja puin verskat jalkaani. Päätin lähteä lenkille hieman hikoilemaan. Puolen tunnin tehokkaan lenkin jälkeen olin mielestäni ansainnut lämpimän ja virkistävän suihkun. Hiippailin yläkertaan pyyhe päällä suihkuun, mutta se oli aivan turhaa. Suihkusta ei tullut vettä!! Siinä sitten pöllästyneenä seisoin pyyhe päällä ja mietin että mitäs nyt. En mä nyt hikisenä voi osastollekaan mennä. Ajattelin, että ehkä se vesi sieltä kohta tulee. Joten aloin tekemään kouluhommia.

Tein yli kolme tuntia ahkerasti ryhmätyötä. Tämän jälkeen ajattelin, että nyt on jo pakko tulla jonkinlaista vettä, mutta EI!! Kiroilin hetken ääneen. Ei auttanut muu kuin pakata suihkuvermeet föliin ja kävellä sairaalaan suihkuun. Onneksi pukkarissa oli ihan siistit suihkut, joita ei varmaan kukaan koskaan käytä. Sinne sitten hiippailin ja toivoin, etten törmää kehenkään työkaveriin.

Oli sitten jätte kiva mennä osastolle tukka märkänä ilman meikkiä, mutta sentään fressinä!

Tiskit

Tänään, kun pääsin työharjoittelusta, päätin mennä kaupan kautta asuntolaan. Siinä sitten hymyissä suin kauppakassi olalla avasin ulko-oven. Otin kengät pois ja ihmettelin tuoksuuko mun kengät noin pahalta. Mutta ei, haju ei tullut kengistäni. Kävelin kauppakassin kanssa yläkertaan ja mietin, oliko kämppikseni kuollut ja mädäntynyt yön aikana huoneeseensa. Mutta, koska kämppikseni kengät olivat poissa, oletin hänen olevan töissä ja hajun tulevan jostain muualta.

Ja niin se tulikin, tiskipöydältä! Samat tiskit ollu tiskipöydällä nyt kaksi viikkoa. Eikä siinä mitään., mutta, kun ne on ollut sitä ennen kämppiksen sängynalla jo kolme viikkoa. En edes halua tietää, mitä homebakteereita astioissa asustelee, sillä niitä ei olla virutettu, vaan ruuan jämät ovat kivasti jämähtänyt astioihin kiinni....

Mietin tässä, että pitäisikö tiskata hänen tiskinsä ennen kuin ne kävelet vastaan vai antaa olla ja antaa kämppiksen tehdä biologista tutkielmaansa...

Siinä sitten laitoin ostokseni pikaisesti jääkaappiin ja juoksin omaan huoneeseeni kauas hajun lähteestä.

Outoja juttuja...

Täällä ollessani olen huomannut erilaisia asioita, joille ei tunnu olevan kunnon selityksiä. Niitä ei voi kuin ihmettellä. Tässä pieni lista eteen tulleista kummalisuukista:

1. Jo aikaisemmin mainitsemani liikennemerkit. Miksi tarvitsee varoittaa keskustassa olevista kivi-pässi-patsaista? Käveleekö joku niitä päin, jos niistä ei varoita??

2. Miksi sairaalassa, jokainen ikkuna pitää olla auki, kun ulkona on n. +8C ja työvatteena lyhythihainen takki? Eikö Ahvenanmaalla olla keksitty käyttää ilmastointia?? Minä palelen ja tärisen koko ajan, potilailla kolme peittoa päällä ja hoitajat huutavat, että potilaat tarvitsevat "ilmaa"!!

3. Jos kerran potilaat tarvitsevat "ilmaa", niin miksi minulta tarvitsee asuntolasta katkaista lämmitys siinä vaiheessa kun maksan vuokran? Eikö vuokran maksun jälkeen enää vuokraan sisällykään lämmitys? Maanantaista asti palellu kämpässäni sormet jäässä ja nokka vuotavana. Ulkonakin on lämpimämpi välillä kun sisällä.

4. Asuuko Ahvenanmaalla vain blondeja? Kaupasta ei löytynyt lainkaan tummia/mustia hiuspinnejä, joten jouduin ostaa kultaset, jotka loistaa mun tukasta aika hyvin. Tutkailin töissä hoitajien hiuksia ja kaikilla oli kultaiset pinnit. Ovatko kaikki ahvenanmaalaiset wannabe-blondeja-ruotsalaisia?

5. Miksi pikkukuappa on halvempi kuin iso kauppa? Olen tottunut siihen mantereella, että mitä isompi kauppa sitä edullisempi. Täällä näyttää olevan päin vastoin vaikka molemmat on Plussa-PIRKKA-kauppoja (täällä ei muita tuotteita pahemmin myydä).

Ihme juttuja...

Ees taas...

Perjantaina aamvuoron jälkeen suuntasin töppöseni satamaan ja punaiseen paattiin. Maksoin tuplaliput, onnistuneesti, jotta pääsisin mahdollisimman nopeasti Turkuun, kämpille. Nopeata se ei kyllä ollut, koska laiva oli ensin puoli tuntia myöhässä Maarianhaminasta ja lopulta reilun tunnin myöhässä Turusta. Turkuun päästyäni olin sitten jo niin kärtty että otin taxin paikallisen bussin sijaan, jotta pääsisin sinne omaan sänkyyn mahdollisimman nopeasti. Viikonloppu meni sitten töiden merkeissä.

Ei ehkä ollut niin fiksua mennä Turkuun töihin, sillä tänään oli sitten niin kuollut olo harjoittelussa. Kaiken huipuksi jouduin menemään suoraan laivasta osastolle minuuttiaikataululla. Kyllä tuo reissaaminen on sen verran rankkaa, että ihan aikuisten oikeesti sellanen yksi välipäivän jossain välissä saattaisi tehdä ihmeitä...

Tänään ei sit harjoittelus ihan kaikki mennytkään yhtä hyvin kuin viime viikolla. En ollu huomannu kytkeä mun ruotsinkieltä päälle, joten suurin osa meni ohi korvien ensimmäisen kahden tunnin aikana. Sain myös mahtavan päänsäryn, kun vihdoin tajusin, että pitäis edes yrittää ymmärtää mitä minulle ruotsiksi puhutaan. Loppuillasta haukottelin niin nätisti, että he passittivat minut pihalle tuntia ennen työvuoron loppumista. :D

Nyt sitten pitäisi yrittää nukkua, jotta huomenna olisi skarpimpi harjoittelussa.

Kirurgiska avdelning

Tänään oli harjoittelussa vihdoin kivaa!!!

Eilen tuli sellainen ahaa-elämys, että sain muodostettua ekan lauseen på svenska! Ei ne muo vieläkään sielä ymmrrä, mutta mulle riittä, kun mä ymmärrän mitä ne mulle sanoo ja osaan vastata että ymmärrän. :P

Tänään ohjaajani sitten vissiin luotti minuun pikkasen enemmän, kun huomasi, että kanssani voi jotenkuten kommukoida. Sain sekoittaa antibiootteja, laittaa niitä potilaisiin ja ottaa pois sekä korkittaa potilaita (juuh tiedän, tehty on jo sisus-harjoittelussa, mut sainpa tehdä ees jotain). Pienestä ihminenkin voi tulla iloiseksi. Yhtään aamupesuakaan ei tarvinnut/ehtinyt tänään tekemään, luxusta!
Vein "kuljettajan" (kuskaa potilaita eri toimenpiteisiin) kanssa yhden rouvan kirurgisel polil plastikakirurgiseen toimenpiteeseen. Täti poistui huoneest, mie jäin nurkkaan ja kukaan kolmesta lääkäristä ja kahdest hoitajasta ei huomannut minua. Ohjaajani oli sanonu, että muista kysyä saatko jäädä katsomaan. Siispä nostin käden ylös korkealle ja hihkasin nurkasta: "Jag är studerande. Kan jag titta?" Vähä ne katto muo oudost, mut totesivat, että juuh, tottakai. Näin siis ihonsiirto-operaation. Pääsin myös kipsaukseen mukaan ja röntgeniin niin, et näin sen kipsatun miehen röntgenkuvan jalasta. :) Ennen työvuoron päättymistä sain myös poistaa hakasia yhdeltä muorilta.

Toiminnan täyteinen päivä!

Mitä kieliopintoihin tulee tältä päivältä, niin muori oli operaation jäljiltä niin tokkuras, että kehtasin puhua hänelle ruotsia. Siitä innostuneena yritin höpöttää kipsi-miehellekin på svenska. Kuulin myöhemmin, et hän oli Ruotsista. Ihmekkös ei ymmärtäny mitään mitä höpötin ja katsoi minua oudosti (hän kun ei ollut mömmöissä). Onnistuin myös yhdelle suomenkieliselle potilaalle sähläämään kielen kanssa. Potilas tiesi entuudestaan että olen Turusta, joten hän pyysi kahvinsa suomeksi. Vastasin sitten kieliopillisesti ihan päin jotain hänelle, jonka jälkeen hänkin katsoi minua oudosti. Oli pakko vastata sama asia ruotsiksi, jotta hän ymmärsi, mitä yritin sanoa suomeksi.... Ihan ei mennyt putkeen kommunikointi tänään! :D