Tänään oli harjoittelussa vihdoin kivaa!!!
Eilen tuli sellainen ahaa-elämys, että sain muodostettua ekan lauseen på svenska! Ei ne muo vieläkään sielä ymmrrä, mutta mulle riittä, kun mä ymmärrän mitä ne mulle sanoo ja osaan vastata että ymmärrän. :P
Tänään ohjaajani sitten vissiin luotti minuun pikkasen enemmän, kun huomasi, että kanssani voi jotenkuten kommukoida. Sain sekoittaa antibiootteja, laittaa niitä potilaisiin ja ottaa pois sekä korkittaa potilaita (juuh tiedän, tehty on jo sisus-harjoittelussa, mut sainpa tehdä ees jotain). Pienestä ihminenkin voi tulla iloiseksi. Yhtään aamupesuakaan ei tarvinnut/ehtinyt tänään tekemään, luxusta!
Vein "kuljettajan" (kuskaa potilaita eri toimenpiteisiin) kanssa yhden rouvan kirurgisel polil plastikakirurgiseen toimenpiteeseen. Täti poistui huoneest, mie jäin nurkkaan ja kukaan kolmesta lääkäristä ja kahdest hoitajasta ei huomannut minua. Ohjaajani oli sanonu, että muista kysyä saatko jäädä katsomaan. Siispä nostin käden ylös korkealle ja hihkasin nurkasta: "Jag är studerande. Kan jag titta?" Vähä ne katto muo oudost, mut totesivat, että juuh, tottakai. Näin siis ihonsiirto-operaation. Pääsin myös kipsaukseen mukaan ja röntgeniin niin, et näin sen kipsatun miehen röntgenkuvan jalasta. :) Ennen työvuoron päättymistä sain myös poistaa hakasia yhdeltä muorilta.
Toiminnan täyteinen päivä!
Mitä kieliopintoihin tulee tältä päivältä, niin muori oli operaation jäljiltä niin tokkuras, että kehtasin puhua hänelle ruotsia. Siitä innostuneena yritin höpöttää kipsi-miehellekin på svenska. Kuulin myöhemmin, et hän oli Ruotsista. Ihmekkös ei ymmärtäny mitään mitä höpötin ja katsoi minua oudosti (hän kun ei ollut mömmöissä). Onnistuin myös yhdelle suomenkieliselle potilaalle sähläämään kielen kanssa. Potilas tiesi entuudestaan että olen Turusta, joten hän pyysi kahvinsa suomeksi. Vastasin sitten kieliopillisesti ihan päin jotain hänelle, jonka jälkeen hänkin katsoi minua oudosti. Oli pakko vastata sama asia ruotsiksi, jotta hän ymmärsi, mitä yritin sanoa suomeksi.... Ihan ei mennyt putkeen kommunikointi tänään! :D
torstai 11. syyskuuta 2008
SiljaTallink
Voiko yksi laivayhtiö syödä hermot ihan totaalisesti, oikeasti???
Ensin oli aivan uskomattoman vaikeaa päästä tänne Ahvenanmaalle. Olisin halunnut tulla 7.9, jottei tarvis maksaa vuokraa ylimääräisistä päivistä. Niin eikös molmepien Siljan ja Vikingin paatit ole SAMAAN AIKAA telakalla?? Nooh, se ratkes niin , et tulin päivää aikaisemmin.
Nyt halusin tulla takas Turkuun töihin viikonlopuks.... Pääsen perjantaina harjoittelusta klo.15 joten ainut vaihtoehto on yölaiva, joka o Turus la-aamul. No eikös MOLEMMAT kakka-paatit mee Långnäsistä (30km johonkin suuntaan Marianhaminasta)!!! Sitä matkaa ei oikein kävel... Koska minulla on Siljan Bonus kortti, on minun pakko käyttää Siljaa (Mila-logiikkaa). Silja tarjosi mahdollisuuden taksimatkaan satamasat-satamaan, mutta sitä ei tietenkään pystynyt varaamaan netistä. Joten oli pakko soittaa siljan service-linjal ja siitähän riemu repes... Inhoan muutenkin puhelimessa puhumista virallisisa puheluita... ja sit luuriin vastaa joku huonosti suomea ja vielä huonommin minua ymmärtävä nainen. Yritin selittää, et kansipaikan haluan ja taksikuljetuksen Marianhaminasta Långnäsiin. Niin eikös tämä kyselee, että kuinka monta tulee hyttiin ja että risteilykö ja tuleeko auto? EI EI EI!!! KANSIPAIKKA, KIITOS!
Naikkonen ei ollu ees kuullu mistään taksikujletuksesta ja kävi kysyy siiitä joltakulta. Jouduin oleen maksullises puhelimes jonos 15min.... Maksuasiaan kun vihdoin päästiin niin se rupes höpöttää, et normisti he lähettäis laskun postitse, mut ei taida ehtiä ennen mun matkaa... Mä pyörittelin silmiäni ja ihmettelin miksen voi saada viitenumeroo, tilinumeroo ja summaa sähköpostitse niin saisin sen maksettua. .. Täti myös antoi minulle varausnumeron ennen kuin olin maksanut, jonka jälkeen hän oli varma etten maksa matkaani ja halus et lähetän maksusta kopion hänen omaan sähköpostiinsa?! Se täti oli kyllä niiiiiiiiiiin sekasin.
Loppu hyvin kaikki hyvin (toivottavasti). Matkasta tuli nyt sit 3x kalliimpi kuin tulomatkasta tänne, mut ei voi muutakaan...
Ensin oli aivan uskomattoman vaikeaa päästä tänne Ahvenanmaalle. Olisin halunnut tulla 7.9, jottei tarvis maksaa vuokraa ylimääräisistä päivistä. Niin eikös molmepien Siljan ja Vikingin paatit ole SAMAAN AIKAA telakalla?? Nooh, se ratkes niin , et tulin päivää aikaisemmin.
Nyt halusin tulla takas Turkuun töihin viikonlopuks.... Pääsen perjantaina harjoittelusta klo.15 joten ainut vaihtoehto on yölaiva, joka o Turus la-aamul. No eikös MOLEMMAT kakka-paatit mee Långnäsistä (30km johonkin suuntaan Marianhaminasta)!!! Sitä matkaa ei oikein kävel... Koska minulla on Siljan Bonus kortti, on minun pakko käyttää Siljaa (Mila-logiikkaa). Silja tarjosi mahdollisuuden taksimatkaan satamasat-satamaan, mutta sitä ei tietenkään pystynyt varaamaan netistä. Joten oli pakko soittaa siljan service-linjal ja siitähän riemu repes... Inhoan muutenkin puhelimessa puhumista virallisisa puheluita... ja sit luuriin vastaa joku huonosti suomea ja vielä huonommin minua ymmärtävä nainen. Yritin selittää, et kansipaikan haluan ja taksikuljetuksen Marianhaminasta Långnäsiin. Niin eikös tämä kyselee, että kuinka monta tulee hyttiin ja että risteilykö ja tuleeko auto? EI EI EI!!! KANSIPAIKKA, KIITOS!
Naikkonen ei ollu ees kuullu mistään taksikujletuksesta ja kävi kysyy siiitä joltakulta. Jouduin oleen maksullises puhelimes jonos 15min.... Maksuasiaan kun vihdoin päästiin niin se rupes höpöttää, et normisti he lähettäis laskun postitse, mut ei taida ehtiä ennen mun matkaa... Mä pyörittelin silmiäni ja ihmettelin miksen voi saada viitenumeroo, tilinumeroo ja summaa sähköpostitse niin saisin sen maksettua. .. Täti myös antoi minulle varausnumeron ennen kuin olin maksanut, jonka jälkeen hän oli varma etten maksa matkaani ja halus et lähetän maksusta kopion hänen omaan sähköpostiinsa?! Se täti oli kyllä niiiiiiiiiiin sekasin.
Loppu hyvin kaikki hyvin (toivottavasti). Matkasta tuli nyt sit 3x kalliimpi kuin tulomatkasta tänne, mut ei voi muutakaan...
tiistai 9. syyskuuta 2008
Kiltti pieni Ahvenanmaa...
Unohdin ihan totaalisesti. Eilen, kun kymmenen maissa kävelin töistä pimeää metsätietä asuntolalle päin soitin äidille, jottei tuntuisi niin pelottavalta. Naureskelin puhelimessa ja totesin lopulta, että turhaan soitin, ettei täällä nyt pienellä saarella kukaan raiskaa ketään...
Hieman olin väärässä!!! Aamulla töissä luin paikallista lehteä ja huomaisn jutun, jossa 30-35v mies oli käynyt käsiksi nuoreen naiseen sunnuntai ja maanantaivälisenä yönä. Nainen oli kuitenkin päässyt karkuun mieheltä, joten mitään ei sattunut. Kyllä tuli turvallinen olo.... :S
Hieman olin väärässä!!! Aamulla töissä luin paikallista lehteä ja huomaisn jutun, jossa 30-35v mies oli käynyt käsiksi nuoreen naiseen sunnuntai ja maanantaivälisenä yönä. Nainen oli kuitenkin päässyt karkuun mieheltä, joten mitään ei sattunut. Kyllä tuli turvallinen olo.... :S
Förstår du???
Nyt on sitten kaksi ensimmäistä harjoittelupäivää takana enkä tiedä itkiskö vai nauraisko. Molempina päivinä onnistunut menemään niin lukkoon, etten ole saanut muodostettua YHTÄÄN kokonaista lausetta på svenska!!! Aina kun tilanne menee ohi ja jään yksin niin sitten tulee sellainen ahaa-elämys, et olisinhan minä nyt tuohonkin osannut vastata! Eli pitänee saada nuo hermot kuriin...
Eka päivä alkoi suoraan rapsalla. Lättäsivät paperia ja kynän käteen ja aloittivat raportin. Ekan potilaan jälkeen ihmettelivät, kun en ollut mitään kirjoittanut ylös. Kysyivät että ymmärränkö. Juuh, kyl minä ymmärsin. Osastonhoitaja kysyi, että mistä tulinkaan. Sanoin, että Turusta. Vähän aikaa he miettivät, ja kysyivät, että ruotsi ei tainnutkaan olla mun äidinkieli, mut kai mä tulen Åbo Sydvest Högskolanist? Juuh, en tule. Suomenkielisestä koulusta tulen. He saivat sydärin. Haukkoivat hetken henkeä ja laskivat kymmeneen. Hyvin siis alkoi harjoittelu!
Ekana päivänä tyhjentelin keskusvarastotilausta ja olin intoa piukassa, kun tunnistin Tena-vaipat, jotain tuttua! Päivä meni ihan semi-ok:sti, kunhan en suutani avannut.
Seuraavana aamuna, sateesta huolimatta olin päättänyt, että nyt menee sitten paremmin kuin eilen. Piti mennä fillarilla töihin, mutten saanut kämppikseltäni saamaa avainta sopimaan yhteenkään neljästä pyörästä. Olen niin hyvä kaikkien lukkojen kanssa. Eilen kävi samanlaisesti töissä. Sanoivat että pukuhuoneiden ovi on auki. En saanut sitä millään auki ja jouduin palamaan osastolle ja kivenkovaa väittäen, että ovi on kyllä kuulkaas lukossa. Ihmettelivät hetken ja tulivat sitten katsomaan. Auki se oli. Oli vain hieman raskas kahva! että hävetti!!
Takaisin fillarinlukkoon. Jouduin sitten melkein juoksemaan sairaalaan, etten vaan myöhästyisi ekasta aamuvuorosta.. En antanut vesisateen häiritä. Hymyilin vain tyhmänä positiivisen asenteeni kanssa, vaikka olo olikin kuin uitetulla koiralla. Pukuhuoneeseen päästyäni tajusin, että näytin uitetulta koiralta! Siinä sitten peilin edessä ihmettelin, että voiko yhtään lyödymmältä enää näyttää. Hieman yritin tukaani kuivata, mutta silmillä se roikku, kuin mikäkin moppi. Olin nöyrää tyttöä, kun hiippailin osastolle.
Aamuraportin jälkeen oli aamutoimien aika. Yhden potilaan suihkutin, thäts it! Muutenkin moduulissani oli eilen 5 potilasta ja 2 hoitajaa illassa. Ja tänään oli 9 potilasta ja 4 hoitajaa... Hieman eri kun pitkiksellä: 40 potilasta ja 6 hoitajaa illassa. Ei todellakaan tarvitse juosta pää kolmantena jalkana tuolla osastolla. Muutenkin heillä on todella verkkainen työtapa. Potilaita tervehditään kättelemäällä, silitetään tukasta ja jutellan paljon. Sen lisäksi osastolla saa syödä aamukahvilla potilaskahvia ja teetä ja voileipiä. Ja lounaalla yli jääneet ruuat ja leivät. Aivan eri meininki kuin Turun terveystoimessa.
Siinä se työpäivä sitten menikin. Kommukointi oli edelleen yhtä huonoa kuin eilen ja potilaat naureskelivat, että olin uskaltanut tulla takaisin eilisen ekan päivän jäljiltä. :P
Ajattelen edelleen positiivisesti ja uskon, että huomenna on parempi päivä. :)
Eka päivä alkoi suoraan rapsalla. Lättäsivät paperia ja kynän käteen ja aloittivat raportin. Ekan potilaan jälkeen ihmettelivät, kun en ollut mitään kirjoittanut ylös. Kysyivät että ymmärränkö. Juuh, kyl minä ymmärsin. Osastonhoitaja kysyi, että mistä tulinkaan. Sanoin, että Turusta. Vähän aikaa he miettivät, ja kysyivät, että ruotsi ei tainnutkaan olla mun äidinkieli, mut kai mä tulen Åbo Sydvest Högskolanist? Juuh, en tule. Suomenkielisestä koulusta tulen. He saivat sydärin. Haukkoivat hetken henkeä ja laskivat kymmeneen. Hyvin siis alkoi harjoittelu!
Ekana päivänä tyhjentelin keskusvarastotilausta ja olin intoa piukassa, kun tunnistin Tena-vaipat, jotain tuttua! Päivä meni ihan semi-ok:sti, kunhan en suutani avannut.
Seuraavana aamuna, sateesta huolimatta olin päättänyt, että nyt menee sitten paremmin kuin eilen. Piti mennä fillarilla töihin, mutten saanut kämppikseltäni saamaa avainta sopimaan yhteenkään neljästä pyörästä. Olen niin hyvä kaikkien lukkojen kanssa. Eilen kävi samanlaisesti töissä. Sanoivat että pukuhuoneiden ovi on auki. En saanut sitä millään auki ja jouduin palamaan osastolle ja kivenkovaa väittäen, että ovi on kyllä kuulkaas lukossa. Ihmettelivät hetken ja tulivat sitten katsomaan. Auki se oli. Oli vain hieman raskas kahva! että hävetti!!
Takaisin fillarinlukkoon. Jouduin sitten melkein juoksemaan sairaalaan, etten vaan myöhästyisi ekasta aamuvuorosta.. En antanut vesisateen häiritä. Hymyilin vain tyhmänä positiivisen asenteeni kanssa, vaikka olo olikin kuin uitetulla koiralla. Pukuhuoneeseen päästyäni tajusin, että näytin uitetulta koiralta! Siinä sitten peilin edessä ihmettelin, että voiko yhtään lyödymmältä enää näyttää. Hieman yritin tukaani kuivata, mutta silmillä se roikku, kuin mikäkin moppi. Olin nöyrää tyttöä, kun hiippailin osastolle.
Aamuraportin jälkeen oli aamutoimien aika. Yhden potilaan suihkutin, thäts it! Muutenkin moduulissani oli eilen 5 potilasta ja 2 hoitajaa illassa. Ja tänään oli 9 potilasta ja 4 hoitajaa... Hieman eri kun pitkiksellä: 40 potilasta ja 6 hoitajaa illassa. Ei todellakaan tarvitse juosta pää kolmantena jalkana tuolla osastolla. Muutenkin heillä on todella verkkainen työtapa. Potilaita tervehditään kättelemäällä, silitetään tukasta ja jutellan paljon. Sen lisäksi osastolla saa syödä aamukahvilla potilaskahvia ja teetä ja voileipiä. Ja lounaalla yli jääneet ruuat ja leivät. Aivan eri meininki kuin Turun terveystoimessa.
Siinä se työpäivä sitten menikin. Kommukointi oli edelleen yhtä huonoa kuin eilen ja potilaat naureskelivat, että olin uskaltanut tulla takaisin eilisen ekan päivän jäljiltä. :P
Ajattelen edelleen positiivisesti ja uskon, että huomenna on parempi päivä. :)
sunnuntai 7. syyskuuta 2008
Turistipäivä
Tänään sitten heräsin jo ennen kahdeksaa (tosi yllättävää, kun eilinen meni pitkälti nukkuessa). Pakkasin kartan ja vesipullon kassiin ja lähdin kiertelemään pitkin kaupunkia. En mä mitään karttta osaa vieläkään lukea, joten aika nopeasti siitä luovuin. Talsin vaan sinne minne nokka näytti. Ekaks eksyin johonkin pikku saareen. Repesin ääneen nauraan, kun sillan kupees oli kyltti, joka kielsi lintujen ruokinnan lintuinfluenssatartunnan pelon vuoksi. Ihan kuin jenkeissä olisi! Kaikesta pitää varoittaa, ettei voi haastaa oikeuteen. :D Saarella tallusteli mitä lie riikinkukkoi ja kanoi vapaana. Kanahäkistä kuului mielestäni koiran haukuntaa... ? Taisin ehkä kuulla väärin tai sitten täällä on kanoilla eri tapa ääntelehtiä kuin mantereella.
Jatkoin matkaa "keskustaan". Torggatan oli tooooooooooosi iso ja pitkä. Ja tietenkin autioi. Ihan kuin Raumalla sunnuntaisin. Automaatistakaan ei saanut nostettua rahaa. Ahvenanmaalaiset eivät luultavasti tarvitse rahaa viikonloppuisin...
Muutamaan otteeseen ympyrää mentyäni päätin istahtaa Roberts Coffeen kahville. Ainut paikka, jonka tunnistin ja joka oli auki. Siinä sitten terasilla nautin Capuccinoani ja tutkailin karttaa yksin. Oli kyllä niin kuollut kaupunki.
Löysin kartasta huvipuiston ja päätin sitä mennä katsomaan. Olihan ohjeet sen verran selkeät... Löysin kyllä satamasta Pommerin ja viikkarin ja siljan terminaalit, mut en mitään huvipuiston näköistäkään.... Ptäis varmaan lailla kieltää mun kartan lukeminen...
Reilu 4h kaupungissa käveltyäni ja paikkoja tutkailtuani päädyin siihen tulokseen, että Ahvenanmaalle on lahjoitettu kaikki Suomen mantereen vanhentuneet liikennemerkit. Tai sitten Ahvenamaalaiset ovat vain halunneet ihan omanlaisensa. Pysähtymiskolmio oli nyt sentään samanlainen kuin muissakin maissa. Mutta muuten merkit varoittivat niin pässeistä kuin lintuinfluenssastakin ja hidaste-töyssy-tissi-merkitkin olivat yksi tissisiä...
"Kotiin" tultuani menin nälkäisenä yläkertaan keittiöön, joka näytti ihmeen siistiltä. Tytöillä oli vissiin eilen tullut paniikki ja ne oli siivonnut (melkein) kaiken. Uskalsin lämmittää eines-lasagneni mikrossakin. :) Nimetön tyttö (jonka nimee en vieläkään muista) lämmitteli samalla omaa ruokaansa. Yritti kysellä, että mitä teen täällä. Selitin, että mun kirurgista vuodeosastoharjoittelua. Siihen sitten että oonko lääkäri? No en ihan. Kysyi sitten, että sairaanhoitajako. Yritin selittää, että tavallaan, mutta tulevaisuudessa olisi tarkoitus työskennel ambulanssissa. Ei hän ymmärtäny. Olen kyllä hyvän ammatin itselleni valinnu, kun sitä on ihan tuskaa selittää suomeksi suomessa kenellekäättn saatika ruotsiksi!! Tovin setvittelyjen jälkeen tultiin siihen tulokseen et opiskelen sairaanhoitajaksi. Niin pääsi helpommalla. Hän otti siitä sitten eväänsä ja meni huoneeseensa syömään. Tokaisi vaan, että jos tulee kysyttävää, niin saa koputtaa... Ei vissiin kauhean seurallisia nää mun kämppikset... :D Ei mitään. Otin heistä mallia ja linnottauduin omaan huoneeseeni ja oon pysynyt täällä siitä asti. Meneehän tää reissu näinkin :)
Tilaa:
Kommentit (Atom)
