Sista Dagen!

Tänään oli sitten viimeinen päivä harjoittelussa.
Olin niin innoissani, että heräsin jo neljältä, enkä saanut uusiksi unta. Se sitten kostautui hieman haukkotteluna osastolla...

Viimeisenä päivänä en oikein jaksanu tehdä mitään ja välttelin kaikkea perushoidollista. Onnistuin kinaamaan suomenkielisen osastonlääkärin kanssa vahingossa. Luulin, että hän huijaa, mut olikin sit tosissaan. Kyse oli ganglioista. Kysyin niiden suomennusta ja hän sanoi että ne o hyytelörakkuloita. Nauroin ja sanoin ettei se oo ees sana suomeks! HYVÄ MILA! Lääkäri hieman tuohtuneena sitten marssi huoneeseensa ja kaivoi oppikirjan mulle jossa luki selvällä suomenkielellä ganglion kohdalla hyytelörakkula... Kyllä oli tyttö naamapunasena loppu päivän...

Harjoittelusta sain todella positiivista palautetta ja hyvän numeron! Osastonhoitaja pyysi minua kesäksi töihinkin osastolle!!! Joten loppujen lopuksi taisin tehdä ihan hyvän vaikutuksen huonosta ruotsinkielen taidosta huolimatta.

Uskomaton kokemus, niin hyvässä kuin pahassa. Suosittelen kaikille jotka pitävät hieman extreme-matkailusta kotimaassaan!

Akuten

Paikallinen päivystys ja sen yhteydessä oleva ambulanssihalli. Kuulemma Ruotsissa ambulanssit ajavat aina halliin sisään, josta potilaat siirretään päivystykseen. Mitäs Ahvenanmaal ei tehtäis peräs jos Ruotsissakin kerran on...

OP

Tänään olin leikkurissa päivän.

Ihan intoa piukassa menin aamulla sairaalaan. Vastaanotosta pyysin vastaanottovirkailijaa soittamaan osastolle, jotta joku tulisi päästämään minut osastolle. Heti oven avattua hoitaja ihmetteli, et mikä ihmeen opiskelija. Ei ollut vissiin tieto opiskelijan tulosta leikkuriin mennyt ihan kaikille...

Sain sitten hienot vihreet työvaatteet ja ylisuuret kengät ja myssyn. Paniikissa onnistuin tökkäämään nimineulani oikean peukalon kynnen alle, niin että siitä tuli ihan kivasti verta. Olin ollut leikkurissa 5min ja saanut kaulani, molemmat käteni ja tuöasuni sutattua vereen. Todella näyttävä sisääntulo!

Sielä sitten hiihdin ylisuurissa kengissäni minulle ohjatun hoitajan perässä valmistelemaan leikkaussalia. Sanoin, että olen Turusta ja etten puhu pahemmin ruotsia, mutta ymmärrän kyllä, kun minulle puhutaan. Oli varmaan kiva päivä hoitajalla, kun sai pitää monologia kanssani koko päivän.

Ensimmäistä potilasta vastaanotettaessa harjoitteluosastoni osastonhoitaja oli luovuttamassa potilasta meille leikkuriin. Hänellä meinasi paperit pudota, kun näki minut sillä puolen taloa. Ei vissiin ollut tieto mennyt hänellekään, että olen leikkurissa tän päivän... Onneksi hän ei sanonut mitään, hymyili vaan.

Ensimmäinen leikkaus oli suonikohjuleikkaus. Ihan mielenkiintoinen. Tajusin vain siinä seistessäni, ettei leikkuri homma ole minua varten. En millään jaksaisi seistä niin kauaa paikallani, mitä tänään jouduin seisomaan. Enkä ollut mukana edes missään isossa, monta tuntia kestävässä leikkauksessa. Onnistuin myös leikkauksen aikana hajoittamaan myssyni! Siinä nolona tukka hapsottaen yritin seistä mahdollisimman piilossa, ettei kukaan vain huomaisi tekoani...

Toisessa leikkauksessa oli mukana se kirurgi, jonka varpaile olin kirjaimellisesti onnistunut tallomaan viime viikolla. Tällä kertaa hänen varpaat olivat turvassa, mutta syli ei niinkään... Meinasin kolme kertaa pyörtyä sen leikkauksen aikana. Jostain kumman syystä unohtelin hengittää välillä. Syytän siitä suu-nenä-suojainta, sillä leikkaus ei ollut mitenkään kamala, eikä huimaukseni voinut siitä johtua. Jouduin sitten keskittymään aikast tarkkaan omaan hengittelyyn välillä, etten vain onnistuisi kaatumaan kirurgin päälle, kun hänen selän takana seisoin.

Tuli siis taas vaihteeksi annettua itsestä sellainen toooosi hyvä kuva täällä Ahvenanmaalla... :P

Roberts Coffee

Tänään oli sitten ensimmäinen vapaapäivä Ahvenanmaalla!

Aloitin päivän lenkillä. Sinäänsä fiksu veto, mutta vesisade hieman häiritsi juoksemista, plus nyt saa sitten odotella keuhkokuumetta. :P Suihkun jälkeen päätin lähteä kaupungille hieman kiertelemään.

Menin keskutan ainoaan kauppakeskukseen etsimään tuliaisia sukulaisille. Löysin kaikkea kivaa itselleni, ja hivenen vähemmän tuliaisia muille! En kyllä ostanut kaikkea kivaa mitä löysin, kun ei ollut tarkoitus täyttää matkalaukkua omilla ostoksilla.

Kauppareissun jälkeen kävin postissa hakemassa postimerkkejä. Lähetin muutamat postikortin mantereelle ja kävelin Roberts coffeen:hin kahville. Siitä on tullut meitsin kantis. En ole löytänyt paikallista Pubia, joten olen tyytynyt kahvilan tarjontaan. Otin sieltä Capucinoni mukaan ja menin puiston penkille istuskelemaan ja nauttimaan syysmyrsystä. Ei siinä kauaan voinut istua kun vettä tuli kaatamalla. :P

Jäi siis kaupunkikiertely vähemälle tänään huonon sään vuoksi. Mutta voipahan sanoa käyneensä keskustassa. :)

Remontti-Reiska

Tänään, kun tulin työharjoittelusta, oli pihalla auto ja kellarissa mies. Ajattelin, että hän korjaa pesukonetta. Hetkenkuluttua mies soitti ovikelloa ja tuli omilla avaimilla sisään. Siinä minä sitten hieman hölmistyneenä ja kuhistuunena mietin, että mitäs se mies ny haluaa (minullahan ei ole mitenkän vilkas mielikuvitus, enkä pelkää helposti...). Mies esittäytyi Remontti-Reiskaksi. Hän tuli VIHDOINKIn korjaamaan lämmityksen. En ehtinytkään oleen ilman lämmitystä kuin 17pv!!!!! Reiska sanoi, että oli pakko tulla korjaan lämmitys, kun eilen yöllä oli ollut pakkasta. Kauheen kiva, että pakkaseen asti odottivat ennenkuin vaivautuivat. Murr!!!

Nyt olen tavallaan iloinen, että lämmitys toimii, mutta tieto siitä, että Remontti-Reiskalla on avaimet taloon plus jokaisen huoneeseen, hieman kauhistuttaa. Ja se, että kuulen kokoajan ääniä (kiitos vanhan talon) ei paljon rauhoita levotonta mieltäni. Olin koko päivän luullut, että kämppikseni on kotona, mutta olin luullut väärin. Olen kyllä ihan varma, että kuulin askeleita yläkerrasta tänään...

Mitä olen oppinut. Isot, vanhat talot, joissa on oma Remonnti-Reiska ei ole mun mielenterveydelle hyväksi. Taitaa olla kolmas yö kun nukun valot päällä, ovet lukossa. :P

H2O

Kyl oli sit päivä!

Heräsin aamulla aikasin, jotta saisin kerrankin tehtyä asioita ennen iltavuoroon menoa. Revin itseni sängystä väkisin ja puin verskat jalkaani. Päätin lähteä lenkille hieman hikoilemaan. Puolen tunnin tehokkaan lenkin jälkeen olin mielestäni ansainnut lämpimän ja virkistävän suihkun. Hiippailin yläkertaan pyyhe päällä suihkuun, mutta se oli aivan turhaa. Suihkusta ei tullut vettä!! Siinä sitten pöllästyneenä seisoin pyyhe päällä ja mietin että mitäs nyt. En mä nyt hikisenä voi osastollekaan mennä. Ajattelin, että ehkä se vesi sieltä kohta tulee. Joten aloin tekemään kouluhommia.

Tein yli kolme tuntia ahkerasti ryhmätyötä. Tämän jälkeen ajattelin, että nyt on jo pakko tulla jonkinlaista vettä, mutta EI!! Kiroilin hetken ääneen. Ei auttanut muu kuin pakata suihkuvermeet föliin ja kävellä sairaalaan suihkuun. Onneksi pukkarissa oli ihan siistit suihkut, joita ei varmaan kukaan koskaan käytä. Sinne sitten hiippailin ja toivoin, etten törmää kehenkään työkaveriin.

Oli sitten jätte kiva mennä osastolle tukka märkänä ilman meikkiä, mutta sentään fressinä!

Tiskit

Tänään, kun pääsin työharjoittelusta, päätin mennä kaupan kautta asuntolaan. Siinä sitten hymyissä suin kauppakassi olalla avasin ulko-oven. Otin kengät pois ja ihmettelin tuoksuuko mun kengät noin pahalta. Mutta ei, haju ei tullut kengistäni. Kävelin kauppakassin kanssa yläkertaan ja mietin, oliko kämppikseni kuollut ja mädäntynyt yön aikana huoneeseensa. Mutta, koska kämppikseni kengät olivat poissa, oletin hänen olevan töissä ja hajun tulevan jostain muualta.

Ja niin se tulikin, tiskipöydältä! Samat tiskit ollu tiskipöydällä nyt kaksi viikkoa. Eikä siinä mitään., mutta, kun ne on ollut sitä ennen kämppiksen sängynalla jo kolme viikkoa. En edes halua tietää, mitä homebakteereita astioissa asustelee, sillä niitä ei olla virutettu, vaan ruuan jämät ovat kivasti jämähtänyt astioihin kiinni....

Mietin tässä, että pitäisikö tiskata hänen tiskinsä ennen kuin ne kävelet vastaan vai antaa olla ja antaa kämppiksen tehdä biologista tutkielmaansa...

Siinä sitten laitoin ostokseni pikaisesti jääkaappiin ja juoksin omaan huoneeseeni kauas hajun lähteestä.

Outoja juttuja...

Täällä ollessani olen huomannut erilaisia asioita, joille ei tunnu olevan kunnon selityksiä. Niitä ei voi kuin ihmettellä. Tässä pieni lista eteen tulleista kummalisuukista:

1. Jo aikaisemmin mainitsemani liikennemerkit. Miksi tarvitsee varoittaa keskustassa olevista kivi-pässi-patsaista? Käveleekö joku niitä päin, jos niistä ei varoita??

2. Miksi sairaalassa, jokainen ikkuna pitää olla auki, kun ulkona on n. +8C ja työvatteena lyhythihainen takki? Eikö Ahvenanmaalla olla keksitty käyttää ilmastointia?? Minä palelen ja tärisen koko ajan, potilailla kolme peittoa päällä ja hoitajat huutavat, että potilaat tarvitsevat "ilmaa"!!

3. Jos kerran potilaat tarvitsevat "ilmaa", niin miksi minulta tarvitsee asuntolasta katkaista lämmitys siinä vaiheessa kun maksan vuokran? Eikö vuokran maksun jälkeen enää vuokraan sisällykään lämmitys? Maanantaista asti palellu kämpässäni sormet jäässä ja nokka vuotavana. Ulkonakin on lämpimämpi välillä kun sisällä.

4. Asuuko Ahvenanmaalla vain blondeja? Kaupasta ei löytynyt lainkaan tummia/mustia hiuspinnejä, joten jouduin ostaa kultaset, jotka loistaa mun tukasta aika hyvin. Tutkailin töissä hoitajien hiuksia ja kaikilla oli kultaiset pinnit. Ovatko kaikki ahvenanmaalaiset wannabe-blondeja-ruotsalaisia?

5. Miksi pikkukuappa on halvempi kuin iso kauppa? Olen tottunut siihen mantereella, että mitä isompi kauppa sitä edullisempi. Täällä näyttää olevan päin vastoin vaikka molemmat on Plussa-PIRKKA-kauppoja (täällä ei muita tuotteita pahemmin myydä).

Ihme juttuja...

Ees taas...

Perjantaina aamvuoron jälkeen suuntasin töppöseni satamaan ja punaiseen paattiin. Maksoin tuplaliput, onnistuneesti, jotta pääsisin mahdollisimman nopeasti Turkuun, kämpille. Nopeata se ei kyllä ollut, koska laiva oli ensin puoli tuntia myöhässä Maarianhaminasta ja lopulta reilun tunnin myöhässä Turusta. Turkuun päästyäni olin sitten jo niin kärtty että otin taxin paikallisen bussin sijaan, jotta pääsisin sinne omaan sänkyyn mahdollisimman nopeasti. Viikonloppu meni sitten töiden merkeissä.

Ei ehkä ollut niin fiksua mennä Turkuun töihin, sillä tänään oli sitten niin kuollut olo harjoittelussa. Kaiken huipuksi jouduin menemään suoraan laivasta osastolle minuuttiaikataululla. Kyllä tuo reissaaminen on sen verran rankkaa, että ihan aikuisten oikeesti sellanen yksi välipäivän jossain välissä saattaisi tehdä ihmeitä...

Tänään ei sit harjoittelus ihan kaikki mennytkään yhtä hyvin kuin viime viikolla. En ollu huomannu kytkeä mun ruotsinkieltä päälle, joten suurin osa meni ohi korvien ensimmäisen kahden tunnin aikana. Sain myös mahtavan päänsäryn, kun vihdoin tajusin, että pitäis edes yrittää ymmärtää mitä minulle ruotsiksi puhutaan. Loppuillasta haukottelin niin nätisti, että he passittivat minut pihalle tuntia ennen työvuoron loppumista. :D

Nyt sitten pitäisi yrittää nukkua, jotta huomenna olisi skarpimpi harjoittelussa.

Kirurgiska avdelning

Tänään oli harjoittelussa vihdoin kivaa!!!

Eilen tuli sellainen ahaa-elämys, että sain muodostettua ekan lauseen på svenska! Ei ne muo vieläkään sielä ymmrrä, mutta mulle riittä, kun mä ymmärrän mitä ne mulle sanoo ja osaan vastata että ymmärrän. :P

Tänään ohjaajani sitten vissiin luotti minuun pikkasen enemmän, kun huomasi, että kanssani voi jotenkuten kommukoida. Sain sekoittaa antibiootteja, laittaa niitä potilaisiin ja ottaa pois sekä korkittaa potilaita (juuh tiedän, tehty on jo sisus-harjoittelussa, mut sainpa tehdä ees jotain). Pienestä ihminenkin voi tulla iloiseksi. Yhtään aamupesuakaan ei tarvinnut/ehtinyt tänään tekemään, luxusta!
Vein "kuljettajan" (kuskaa potilaita eri toimenpiteisiin) kanssa yhden rouvan kirurgisel polil plastikakirurgiseen toimenpiteeseen. Täti poistui huoneest, mie jäin nurkkaan ja kukaan kolmesta lääkäristä ja kahdest hoitajasta ei huomannut minua. Ohjaajani oli sanonu, että muista kysyä saatko jäädä katsomaan. Siispä nostin käden ylös korkealle ja hihkasin nurkasta: "Jag är studerande. Kan jag titta?" Vähä ne katto muo oudost, mut totesivat, että juuh, tottakai. Näin siis ihonsiirto-operaation. Pääsin myös kipsaukseen mukaan ja röntgeniin niin, et näin sen kipsatun miehen röntgenkuvan jalasta. :) Ennen työvuoron päättymistä sain myös poistaa hakasia yhdeltä muorilta.

Toiminnan täyteinen päivä!

Mitä kieliopintoihin tulee tältä päivältä, niin muori oli operaation jäljiltä niin tokkuras, että kehtasin puhua hänelle ruotsia. Siitä innostuneena yritin höpöttää kipsi-miehellekin på svenska. Kuulin myöhemmin, et hän oli Ruotsista. Ihmekkös ei ymmärtäny mitään mitä höpötin ja katsoi minua oudosti (hän kun ei ollut mömmöissä). Onnistuin myös yhdelle suomenkieliselle potilaalle sähläämään kielen kanssa. Potilas tiesi entuudestaan että olen Turusta, joten hän pyysi kahvinsa suomeksi. Vastasin sitten kieliopillisesti ihan päin jotain hänelle, jonka jälkeen hänkin katsoi minua oudosti. Oli pakko vastata sama asia ruotsiksi, jotta hän ymmärsi, mitä yritin sanoa suomeksi.... Ihan ei mennyt putkeen kommunikointi tänään! :D

SiljaTallink

Voiko yksi laivayhtiö syödä hermot ihan totaalisesti, oikeasti???

Ensin oli aivan uskomattoman vaikeaa päästä tänne Ahvenanmaalle. Olisin halunnut tulla 7.9, jottei tarvis maksaa vuokraa ylimääräisistä päivistä. Niin eikös molmepien Siljan ja Vikingin paatit ole SAMAAN AIKAA telakalla?? Nooh, se ratkes niin , et tulin päivää aikaisemmin.

Nyt halusin tulla takas Turkuun töihin viikonlopuks.... Pääsen perjantaina harjoittelusta klo.15 joten ainut vaihtoehto on yölaiva, joka o Turus la-aamul. No eikös MOLEMMAT kakka-paatit mee Långnäsistä (30km johonkin suuntaan Marianhaminasta)!!! Sitä matkaa ei oikein kävel... Koska minulla on Siljan Bonus kortti, on minun pakko käyttää Siljaa (Mila-logiikkaa). Silja tarjosi mahdollisuuden taksimatkaan satamasat-satamaan, mutta sitä ei tietenkään pystynyt varaamaan netistä. Joten oli pakko soittaa siljan service-linjal ja siitähän riemu repes... Inhoan muutenkin puhelimessa puhumista virallisisa puheluita... ja sit luuriin vastaa joku huonosti suomea ja vielä huonommin minua ymmärtävä nainen. Yritin selittää, et kansipaikan haluan ja taksikuljetuksen Marianhaminasta Långnäsiin. Niin eikös tämä kyselee, että kuinka monta tulee hyttiin ja että risteilykö ja tuleeko auto? EI EI EI!!! KANSIPAIKKA, KIITOS!
Naikkonen ei ollu ees kuullu mistään taksikujletuksesta ja kävi kysyy siiitä joltakulta. Jouduin oleen maksullises puhelimes jonos 15min.... Maksuasiaan kun vihdoin päästiin niin se rupes höpöttää, et normisti he lähettäis laskun postitse, mut ei taida ehtiä ennen mun matkaa... Mä pyörittelin silmiäni ja ihmettelin miksen voi saada viitenumeroo, tilinumeroo ja summaa sähköpostitse niin saisin sen maksettua. .. Täti myös antoi minulle varausnumeron ennen kuin olin maksanut, jonka jälkeen hän oli varma etten maksa matkaani ja halus et lähetän maksusta kopion hänen omaan sähköpostiinsa?! Se täti oli kyllä niiiiiiiiiiin sekasin.

Loppu hyvin kaikki hyvin (toivottavasti). Matkasta tuli nyt sit 3x kalliimpi kuin tulomatkasta tänne, mut ei voi muutakaan...

Kiltti pieni Ahvenanmaa...

Unohdin ihan totaalisesti. Eilen, kun kymmenen maissa kävelin töistä pimeää metsätietä asuntolalle päin soitin äidille, jottei tuntuisi niin pelottavalta. Naureskelin puhelimessa ja totesin lopulta, että turhaan soitin, ettei täällä nyt pienellä saarella kukaan raiskaa ketään...
Hieman olin väärässä!!! Aamulla töissä luin paikallista lehteä ja huomaisn jutun, jossa 30-35v mies oli käynyt käsiksi nuoreen naiseen sunnuntai ja maanantaivälisenä yönä. Nainen oli kuitenkin päässyt karkuun mieheltä, joten mitään ei sattunut. Kyllä tuli turvallinen olo.... :S

Förstår du???

Nyt on sitten kaksi ensimmäistä harjoittelupäivää takana enkä tiedä itkiskö vai nauraisko. Molempina päivinä onnistunut menemään niin lukkoon, etten ole saanut muodostettua YHTÄÄN kokonaista lausetta på svenska!!! Aina kun tilanne menee ohi ja jään yksin niin sitten tulee sellainen ahaa-elämys, et olisinhan minä nyt tuohonkin osannut vastata! Eli pitänee saada nuo hermot kuriin...

Eka päivä alkoi suoraan rapsalla. Lättäsivät paperia ja kynän käteen ja aloittivat raportin. Ekan potilaan jälkeen ihmettelivät, kun en ollut mitään kirjoittanut ylös. Kysyivät että ymmärränkö. Juuh, kyl minä ymmärsin. Osastonhoitaja kysyi, että mistä tulinkaan. Sanoin, että Turusta. Vähän aikaa he miettivät, ja kysyivät, että ruotsi ei tainnutkaan olla mun äidinkieli, mut kai mä tulen Åbo Sydvest Högskolanist? Juuh, en tule. Suomenkielisestä koulusta tulen. He saivat sydärin. Haukkoivat hetken henkeä ja laskivat kymmeneen. Hyvin siis alkoi harjoittelu!

Ekana päivänä tyhjentelin keskusvarastotilausta ja olin intoa piukassa, kun tunnistin Tena-vaipat, jotain tuttua! Päivä meni ihan semi-ok:sti, kunhan en suutani avannut.

Seuraavana aamuna, sateesta huolimatta olin päättänyt, että nyt menee sitten paremmin kuin eilen. Piti mennä fillarilla töihin, mutten saanut kämppikseltäni saamaa avainta sopimaan yhteenkään neljästä pyörästä. Olen niin hyvä kaikkien lukkojen kanssa. Eilen kävi samanlaisesti töissä. Sanoivat että pukuhuoneiden ovi on auki. En saanut sitä millään auki ja jouduin palamaan osastolle ja kivenkovaa väittäen, että ovi on kyllä kuulkaas lukossa. Ihmettelivät hetken ja tulivat sitten katsomaan. Auki se oli. Oli vain hieman raskas kahva! että hävetti!!

Takaisin fillarinlukkoon. Jouduin sitten melkein juoksemaan sairaalaan, etten vaan myöhästyisi ekasta aamuvuorosta.. En antanut vesisateen häiritä. Hymyilin vain tyhmänä positiivisen asenteeni kanssa, vaikka olo olikin kuin uitetulla koiralla. Pukuhuoneeseen päästyäni tajusin, että näytin uitetulta koiralta! Siinä sitten peilin edessä ihmettelin, että voiko yhtään lyödymmältä enää näyttää. Hieman yritin tukaani kuivata, mutta silmillä se roikku, kuin mikäkin moppi. Olin nöyrää tyttöä, kun hiippailin osastolle.

Aamuraportin jälkeen oli aamutoimien aika. Yhden potilaan suihkutin, thäts it! Muutenkin moduulissani oli eilen 5 potilasta ja 2 hoitajaa illassa. Ja tänään oli 9 potilasta ja 4 hoitajaa... Hieman eri kun pitkiksellä: 40 potilasta ja 6 hoitajaa illassa. Ei todellakaan tarvitse juosta pää kolmantena jalkana tuolla osastolla. Muutenkin heillä on todella verkkainen työtapa. Potilaita tervehditään kättelemäällä, silitetään tukasta ja jutellan paljon. Sen lisäksi osastolla saa syödä aamukahvilla potilaskahvia ja teetä ja voileipiä. Ja lounaalla yli jääneet ruuat ja leivät. Aivan eri meininki kuin Turun terveystoimessa.

Siinä se työpäivä sitten menikin. Kommukointi oli edelleen yhtä huonoa kuin eilen ja potilaat naureskelivat, että olin uskaltanut tulla takaisin eilisen ekan päivän jäljiltä. :P

Ajattelen edelleen positiivisesti ja uskon, että huomenna on parempi päivä. :)

Turistipäivä

Tänään sitten heräsin jo ennen kahdeksaa (tosi yllättävää, kun eilinen meni pitkälti nukkuessa). Pakkasin kartan ja vesipullon kassiin ja lähdin kiertelemään pitkin kaupunkia. En mä mitään karttta osaa vieläkään lukea, joten aika nopeasti siitä luovuin. Talsin vaan sinne minne nokka näytti. Ekaks eksyin johonkin pikku saareen. Repesin ääneen nauraan, kun sillan kupees oli kyltti, joka kielsi lintujen ruokinnan lintuinfluenssatartunnan pelon vuoksi. Ihan kuin jenkeissä olisi! Kaikesta pitää varoittaa, ettei voi haastaa oikeuteen. :D Saarella tallusteli mitä lie riikinkukkoi ja kanoi vapaana. Kanahäkistä kuului mielestäni koiran haukuntaa... ? Taisin ehkä kuulla väärin tai sitten täällä on kanoilla eri tapa ääntelehtiä kuin mantereella.

Jatkoin matkaa "keskustaan". Torggatan oli tooooooooooosi iso ja pitkä. Ja tietenkin autioi. Ihan kuin Raumalla sunnuntaisin. Automaatistakaan ei saanut nostettua rahaa. Ahvenanmaalaiset eivät luultavasti tarvitse rahaa viikonloppuisin...

Muutamaan otteeseen ympyrää mentyäni päätin istahtaa Roberts Coffeen kahville. Ainut paikka, jonka tunnistin ja joka oli auki. Siinä sitten terasilla nautin Capuccinoani ja tutkailin karttaa yksin. Oli kyllä niin kuollut kaupunki.

Löysin kartasta huvipuiston ja päätin sitä mennä katsomaan. Olihan ohjeet sen verran selkeät... Löysin kyllä satamasta Pommerin ja viikkarin ja siljan terminaalit, mut en mitään huvipuiston näköistäkään.... Ptäis varmaan lailla kieltää mun kartan lukeminen...

Reilu 4h kaupungissa käveltyäni ja paikkoja tutkailtuani päädyin siihen tulokseen, että Ahvenanmaalle on lahjoitettu kaikki Suomen mantereen vanhentuneet liikennemerkit. Tai sitten Ahvenamaalaiset ovat vain halunneet ihan omanlaisensa. Pysähtymiskolmio oli nyt sentään samanlainen kuin muissakin maissa. Mutta muuten merkit varoittivat niin pässeistä kuin lintuinfluenssastakin ja hidaste-töyssy-tissi-merkitkin olivat yksi tissisiä...

"Kotiin" tultuani menin nälkäisenä yläkertaan keittiöön, joka näytti ihmeen siistiltä. Tytöillä oli vissiin eilen tullut paniikki ja ne oli siivonnut (melkein) kaiken. Uskalsin lämmittää eines-lasagneni mikrossakin. :) Nimetön tyttö (jonka nimee en vieläkään muista) lämmitteli samalla omaa ruokaansa. Yritti kysellä, että mitä teen täällä. Selitin, että mun kirurgista vuodeosastoharjoittelua. Siihen sitten että oonko lääkäri? No en ihan. Kysyi sitten, että sairaanhoitajako. Yritin selittää, että tavallaan, mutta tulevaisuudessa olisi tarkoitus työskennel ambulanssissa. Ei hän ymmärtäny. Olen kyllä hyvän ammatin itselleni valinnu, kun sitä on ihan tuskaa selittää suomeksi suomessa kenellekäättn saatika ruotsiksi!! Tovin setvittelyjen jälkeen tultiin siihen tulokseen et opiskelen sairaanhoitajaksi. Niin pääsi helpommalla. Hän otti siitä sitten eväänsä ja meni huoneeseensa syömään. Tokaisi vaan, että jos tulee kysyttävää, niin saa koputtaa... Ei vissiin kauhean seurallisia nää mun kämppikset... :D Ei mitään. Otin heistä mallia ja linnottauduin omaan huoneeseeni ja oon pysynyt täällä siitä asti. Meneehän tää reissu näinkin :)

Mitt bostad

Nyt on sitten alkuseikkailut jo seikkailtu, enkä ole ollut paikanpäällä kuin vasta 5h.

Laivasta, kun tulin ulos, en meinannut millään löytää kartasta sairaalaa (mun järjen mukaan kaikissa kartoissa on sairaala aina punaisella rastilla merkattuna, mut eipäs ollu täällä). Kysyin sitten paikalliselta ohjetta sairaalaan. Hän katsoi muo ja mun matkatavaroita tyhmänä. Kysyin, et pääsiskö bussilla, kun ukkelin naamailme kertoi selkeästi, etten sinne vissiin kyl kävele. Ukkeli käski ottaa taksin. Taksi heitti mut sit sairaalan pihaan hieman ihmettelen matkatavaroideni määrää.

Respasta yritin eka luistaa suomenkielellä, mut ei se täti suostunu puhuu mulle suomea. Änkytin siinä sitten huonolla ruotsilla monen mutkan kautta, että avainta tulin hakee. Täti lättäs kirjekuoren käteen ja sano, et sielä on kartta. Minä siihen sitten näpsäkästi ajattelin, ettei se kaukana voi olla. Juuh, eipä!
Sairaala sijaitsee toisessa päässä kaupunkia ja asuntola toisessa. Satama tuossa välissä kätevästi. Harkitsin hetken takaisin sisälle menoa ja taksin soittoa, mut en sit kehdannu häiritä respa-tätiä enää. Siinä sitten lähdin talsimaan kohti asuntolaa kartta toises kädessä ja matkatavarat toisessa. Kaikki, jotka tuntevat mut, tietävät, ettei mun kartanlukutaidot oo mitä parhaimpia. Yleensä se kartta on ylösalaisin tai jotain. Yritin näyttää mahdollisimman tyhmältä turistilta, jotta joku paikallinen pysähtyis auttaa. Eipä ollu toivoakaan. Ainut joka pysähty kysyy multa lähintä kioskii ja tarjoutu auttaa muo mun matkatavarois, oli Lahtelainen mies! Suomalaisilla on sittenkin käytöstapoja!!! Ja ahvenamaalaiset on todella sisäänpäin kääntyneitä! Suomi 1- Åland 0.

Tunnin rämmittyäni hukassa, löysin vihdoin asuntolaan. Hisukseen hiippailin sisään ja ihmettelin kenkäpaljouden määrää, kun täälä pitäisi asua lisäkseni vain 2 muuta tyttöä. Vissiin on tytöillä kenkäfetissi.

Oma huoneeni on alakerrassa. Vessa on tuossa ihan vieressä, onneksi. Ylhäällä asustelee nää kaks muuta, Fanny... jaa.... öö... ups! (Pitänee kysyä sen toisen nimi uusiks). Yläkerras on myös keittiö, joka oli aivan pommin jäljiltä (mikrossa on varmaan räjäytetty marsu kunnosta päätellen), kylpyhuone ja olohuone. Fanny puhui mulle hetken ruotsia, yritin siinä vastailla, ja kun tuli puheeks, et oon ollu jenkeis niin kieli vaihtui aikast nopeest englanniksi. Oli vissiin mun ruotsi sen verran huonoa... :P

Kaupassa oon käyny jo kaks kertaa. Eka hain hieman evästä ja toisel kerral vessapaperii, ku huomasin, ettei ole mitään asiaa vessaan ennen kuin on omat paperit mukan. :P

Nyt oon lukkiutunu omaan huoneeseeni pelaamaan pasianssia. Millään jaksais yrittää puhua ruotsia enempää tänään. Ehkä sit huomenna... :P
Huomenna pitänee myös etsiä automaatti ja muuten vaan hieman kierellä lähimaastossa, jos vaikka löytäis jotain kivaa, leffateatterin tai paikallisen lähibubin. ;)

Tästä se lähtee

Todella huonosti nukutun yön jäljiltä tukka pystys ja silmät punasen istun nyt sit m/s Galaxylla matkalla Mariahaminaan. En tiedä jännittääkö, väitän ettei, mut joku muu vois olla asiasta erimieltä.

Kävin aamupalalla Buffetissa, ja rahastus-ukkeli tervehti minua ruotsiks ja höpötti jotain muutaki på svenska. Minä vaan tuijotin häntä. Mietin, et pitääkö vastata suomeks vai ruotsiks, joten päätin ol vastaamatta. Lupaavasti alkaa tämä ruotsinkielellä kommunikointi! :P

Kolmen tunnin päästä pitää lähteä haahuileen pisin Maariahaminaa ja etsiin asuntolaa johon ei vieläkään ole osoitetta! Hieman jännitystä elämään!!! :)

Paniikki!!!!

Huomenna alkaa minulle hieman yllätyksenä tullut Ahvenanmaa reissu! Viisi viikkoa paikallisessa sairaalassa harjoittelussa huonolla ruotsinkielentaidolla....kuulostaa todella lupaavalta! :P
Ajattelin pitää mielenterveyttäni yllä höpöttämällä suomea tänne harjoittelun ajan, jos vain saan netin toimimaan siel...
Pikkasen jänittäis jo... Nyt takas pakkaan!!!