Sista Dagen!

Tänään oli sitten viimeinen päivä harjoittelussa.
Olin niin innoissani, että heräsin jo neljältä, enkä saanut uusiksi unta. Se sitten kostautui hieman haukkotteluna osastolla...

Viimeisenä päivänä en oikein jaksanu tehdä mitään ja välttelin kaikkea perushoidollista. Onnistuin kinaamaan suomenkielisen osastonlääkärin kanssa vahingossa. Luulin, että hän huijaa, mut olikin sit tosissaan. Kyse oli ganglioista. Kysyin niiden suomennusta ja hän sanoi että ne o hyytelörakkuloita. Nauroin ja sanoin ettei se oo ees sana suomeks! HYVÄ MILA! Lääkäri hieman tuohtuneena sitten marssi huoneeseensa ja kaivoi oppikirjan mulle jossa luki selvällä suomenkielellä ganglion kohdalla hyytelörakkula... Kyllä oli tyttö naamapunasena loppu päivän...

Harjoittelusta sain todella positiivista palautetta ja hyvän numeron! Osastonhoitaja pyysi minua kesäksi töihinkin osastolle!!! Joten loppujen lopuksi taisin tehdä ihan hyvän vaikutuksen huonosta ruotsinkielen taidosta huolimatta.

Uskomaton kokemus, niin hyvässä kuin pahassa. Suosittelen kaikille jotka pitävät hieman extreme-matkailusta kotimaassaan!

Akuten

Paikallinen päivystys ja sen yhteydessä oleva ambulanssihalli. Kuulemma Ruotsissa ambulanssit ajavat aina halliin sisään, josta potilaat siirretään päivystykseen. Mitäs Ahvenanmaal ei tehtäis peräs jos Ruotsissakin kerran on...

OP

Tänään olin leikkurissa päivän.

Ihan intoa piukassa menin aamulla sairaalaan. Vastaanotosta pyysin vastaanottovirkailijaa soittamaan osastolle, jotta joku tulisi päästämään minut osastolle. Heti oven avattua hoitaja ihmetteli, et mikä ihmeen opiskelija. Ei ollut vissiin tieto opiskelijan tulosta leikkuriin mennyt ihan kaikille...

Sain sitten hienot vihreet työvaatteet ja ylisuuret kengät ja myssyn. Paniikissa onnistuin tökkäämään nimineulani oikean peukalon kynnen alle, niin että siitä tuli ihan kivasti verta. Olin ollut leikkurissa 5min ja saanut kaulani, molemmat käteni ja tuöasuni sutattua vereen. Todella näyttävä sisääntulo!

Sielä sitten hiihdin ylisuurissa kengissäni minulle ohjatun hoitajan perässä valmistelemaan leikkaussalia. Sanoin, että olen Turusta ja etten puhu pahemmin ruotsia, mutta ymmärrän kyllä, kun minulle puhutaan. Oli varmaan kiva päivä hoitajalla, kun sai pitää monologia kanssani koko päivän.

Ensimmäistä potilasta vastaanotettaessa harjoitteluosastoni osastonhoitaja oli luovuttamassa potilasta meille leikkuriin. Hänellä meinasi paperit pudota, kun näki minut sillä puolen taloa. Ei vissiin ollut tieto mennyt hänellekään, että olen leikkurissa tän päivän... Onneksi hän ei sanonut mitään, hymyili vaan.

Ensimmäinen leikkaus oli suonikohjuleikkaus. Ihan mielenkiintoinen. Tajusin vain siinä seistessäni, ettei leikkuri homma ole minua varten. En millään jaksaisi seistä niin kauaa paikallani, mitä tänään jouduin seisomaan. Enkä ollut mukana edes missään isossa, monta tuntia kestävässä leikkauksessa. Onnistuin myös leikkauksen aikana hajoittamaan myssyni! Siinä nolona tukka hapsottaen yritin seistä mahdollisimman piilossa, ettei kukaan vain huomaisi tekoani...

Toisessa leikkauksessa oli mukana se kirurgi, jonka varpaile olin kirjaimellisesti onnistunut tallomaan viime viikolla. Tällä kertaa hänen varpaat olivat turvassa, mutta syli ei niinkään... Meinasin kolme kertaa pyörtyä sen leikkauksen aikana. Jostain kumman syystä unohtelin hengittää välillä. Syytän siitä suu-nenä-suojainta, sillä leikkaus ei ollut mitenkään kamala, eikä huimaukseni voinut siitä johtua. Jouduin sitten keskittymään aikast tarkkaan omaan hengittelyyn välillä, etten vain onnistuisi kaatumaan kirurgin päälle, kun hänen selän takana seisoin.

Tuli siis taas vaihteeksi annettua itsestä sellainen toooosi hyvä kuva täällä Ahvenanmaalla... :P