Sista Dagen!

Tänään oli sitten viimeinen päivä harjoittelussa.
Olin niin innoissani, että heräsin jo neljältä, enkä saanut uusiksi unta. Se sitten kostautui hieman haukkotteluna osastolla...

Viimeisenä päivänä en oikein jaksanu tehdä mitään ja välttelin kaikkea perushoidollista. Onnistuin kinaamaan suomenkielisen osastonlääkärin kanssa vahingossa. Luulin, että hän huijaa, mut olikin sit tosissaan. Kyse oli ganglioista. Kysyin niiden suomennusta ja hän sanoi että ne o hyytelörakkuloita. Nauroin ja sanoin ettei se oo ees sana suomeks! HYVÄ MILA! Lääkäri hieman tuohtuneena sitten marssi huoneeseensa ja kaivoi oppikirjan mulle jossa luki selvällä suomenkielellä ganglion kohdalla hyytelörakkula... Kyllä oli tyttö naamapunasena loppu päivän...

Harjoittelusta sain todella positiivista palautetta ja hyvän numeron! Osastonhoitaja pyysi minua kesäksi töihinkin osastolle!!! Joten loppujen lopuksi taisin tehdä ihan hyvän vaikutuksen huonosta ruotsinkielen taidosta huolimatta.

Uskomaton kokemus, niin hyvässä kuin pahassa. Suosittelen kaikille jotka pitävät hieman extreme-matkailusta kotimaassaan!

Akuten

Paikallinen päivystys ja sen yhteydessä oleva ambulanssihalli. Kuulemma Ruotsissa ambulanssit ajavat aina halliin sisään, josta potilaat siirretään päivystykseen. Mitäs Ahvenanmaal ei tehtäis peräs jos Ruotsissakin kerran on...

OP

Tänään olin leikkurissa päivän.

Ihan intoa piukassa menin aamulla sairaalaan. Vastaanotosta pyysin vastaanottovirkailijaa soittamaan osastolle, jotta joku tulisi päästämään minut osastolle. Heti oven avattua hoitaja ihmetteli, et mikä ihmeen opiskelija. Ei ollut vissiin tieto opiskelijan tulosta leikkuriin mennyt ihan kaikille...

Sain sitten hienot vihreet työvaatteet ja ylisuuret kengät ja myssyn. Paniikissa onnistuin tökkäämään nimineulani oikean peukalon kynnen alle, niin että siitä tuli ihan kivasti verta. Olin ollut leikkurissa 5min ja saanut kaulani, molemmat käteni ja tuöasuni sutattua vereen. Todella näyttävä sisääntulo!

Sielä sitten hiihdin ylisuurissa kengissäni minulle ohjatun hoitajan perässä valmistelemaan leikkaussalia. Sanoin, että olen Turusta ja etten puhu pahemmin ruotsia, mutta ymmärrän kyllä, kun minulle puhutaan. Oli varmaan kiva päivä hoitajalla, kun sai pitää monologia kanssani koko päivän.

Ensimmäistä potilasta vastaanotettaessa harjoitteluosastoni osastonhoitaja oli luovuttamassa potilasta meille leikkuriin. Hänellä meinasi paperit pudota, kun näki minut sillä puolen taloa. Ei vissiin ollut tieto mennyt hänellekään, että olen leikkurissa tän päivän... Onneksi hän ei sanonut mitään, hymyili vaan.

Ensimmäinen leikkaus oli suonikohjuleikkaus. Ihan mielenkiintoinen. Tajusin vain siinä seistessäni, ettei leikkuri homma ole minua varten. En millään jaksaisi seistä niin kauaa paikallani, mitä tänään jouduin seisomaan. Enkä ollut mukana edes missään isossa, monta tuntia kestävässä leikkauksessa. Onnistuin myös leikkauksen aikana hajoittamaan myssyni! Siinä nolona tukka hapsottaen yritin seistä mahdollisimman piilossa, ettei kukaan vain huomaisi tekoani...

Toisessa leikkauksessa oli mukana se kirurgi, jonka varpaile olin kirjaimellisesti onnistunut tallomaan viime viikolla. Tällä kertaa hänen varpaat olivat turvassa, mutta syli ei niinkään... Meinasin kolme kertaa pyörtyä sen leikkauksen aikana. Jostain kumman syystä unohtelin hengittää välillä. Syytän siitä suu-nenä-suojainta, sillä leikkaus ei ollut mitenkään kamala, eikä huimaukseni voinut siitä johtua. Jouduin sitten keskittymään aikast tarkkaan omaan hengittelyyn välillä, etten vain onnistuisi kaatumaan kirurgin päälle, kun hänen selän takana seisoin.

Tuli siis taas vaihteeksi annettua itsestä sellainen toooosi hyvä kuva täällä Ahvenanmaalla... :P

Roberts Coffee

Tänään oli sitten ensimmäinen vapaapäivä Ahvenanmaalla!

Aloitin päivän lenkillä. Sinäänsä fiksu veto, mutta vesisade hieman häiritsi juoksemista, plus nyt saa sitten odotella keuhkokuumetta. :P Suihkun jälkeen päätin lähteä kaupungille hieman kiertelemään.

Menin keskutan ainoaan kauppakeskukseen etsimään tuliaisia sukulaisille. Löysin kaikkea kivaa itselleni, ja hivenen vähemmän tuliaisia muille! En kyllä ostanut kaikkea kivaa mitä löysin, kun ei ollut tarkoitus täyttää matkalaukkua omilla ostoksilla.

Kauppareissun jälkeen kävin postissa hakemassa postimerkkejä. Lähetin muutamat postikortin mantereelle ja kävelin Roberts coffeen:hin kahville. Siitä on tullut meitsin kantis. En ole löytänyt paikallista Pubia, joten olen tyytynyt kahvilan tarjontaan. Otin sieltä Capucinoni mukaan ja menin puiston penkille istuskelemaan ja nauttimaan syysmyrsystä. Ei siinä kauaan voinut istua kun vettä tuli kaatamalla. :P

Jäi siis kaupunkikiertely vähemälle tänään huonon sään vuoksi. Mutta voipahan sanoa käyneensä keskustassa. :)

Remontti-Reiska

Tänään, kun tulin työharjoittelusta, oli pihalla auto ja kellarissa mies. Ajattelin, että hän korjaa pesukonetta. Hetkenkuluttua mies soitti ovikelloa ja tuli omilla avaimilla sisään. Siinä minä sitten hieman hölmistyneenä ja kuhistuunena mietin, että mitäs se mies ny haluaa (minullahan ei ole mitenkän vilkas mielikuvitus, enkä pelkää helposti...). Mies esittäytyi Remontti-Reiskaksi. Hän tuli VIHDOINKIn korjaamaan lämmityksen. En ehtinytkään oleen ilman lämmitystä kuin 17pv!!!!! Reiska sanoi, että oli pakko tulla korjaan lämmitys, kun eilen yöllä oli ollut pakkasta. Kauheen kiva, että pakkaseen asti odottivat ennenkuin vaivautuivat. Murr!!!

Nyt olen tavallaan iloinen, että lämmitys toimii, mutta tieto siitä, että Remontti-Reiskalla on avaimet taloon plus jokaisen huoneeseen, hieman kauhistuttaa. Ja se, että kuulen kokoajan ääniä (kiitos vanhan talon) ei paljon rauhoita levotonta mieltäni. Olin koko päivän luullut, että kämppikseni on kotona, mutta olin luullut väärin. Olen kyllä ihan varma, että kuulin askeleita yläkerrasta tänään...

Mitä olen oppinut. Isot, vanhat talot, joissa on oma Remonnti-Reiska ei ole mun mielenterveydelle hyväksi. Taitaa olla kolmas yö kun nukun valot päällä, ovet lukossa. :P

H2O

Kyl oli sit päivä!

Heräsin aamulla aikasin, jotta saisin kerrankin tehtyä asioita ennen iltavuoroon menoa. Revin itseni sängystä väkisin ja puin verskat jalkaani. Päätin lähteä lenkille hieman hikoilemaan. Puolen tunnin tehokkaan lenkin jälkeen olin mielestäni ansainnut lämpimän ja virkistävän suihkun. Hiippailin yläkertaan pyyhe päällä suihkuun, mutta se oli aivan turhaa. Suihkusta ei tullut vettä!! Siinä sitten pöllästyneenä seisoin pyyhe päällä ja mietin että mitäs nyt. En mä nyt hikisenä voi osastollekaan mennä. Ajattelin, että ehkä se vesi sieltä kohta tulee. Joten aloin tekemään kouluhommia.

Tein yli kolme tuntia ahkerasti ryhmätyötä. Tämän jälkeen ajattelin, että nyt on jo pakko tulla jonkinlaista vettä, mutta EI!! Kiroilin hetken ääneen. Ei auttanut muu kuin pakata suihkuvermeet föliin ja kävellä sairaalaan suihkuun. Onneksi pukkarissa oli ihan siistit suihkut, joita ei varmaan kukaan koskaan käytä. Sinne sitten hiippailin ja toivoin, etten törmää kehenkään työkaveriin.

Oli sitten jätte kiva mennä osastolle tukka märkänä ilman meikkiä, mutta sentään fressinä!

Tiskit

Tänään, kun pääsin työharjoittelusta, päätin mennä kaupan kautta asuntolaan. Siinä sitten hymyissä suin kauppakassi olalla avasin ulko-oven. Otin kengät pois ja ihmettelin tuoksuuko mun kengät noin pahalta. Mutta ei, haju ei tullut kengistäni. Kävelin kauppakassin kanssa yläkertaan ja mietin, oliko kämppikseni kuollut ja mädäntynyt yön aikana huoneeseensa. Mutta, koska kämppikseni kengät olivat poissa, oletin hänen olevan töissä ja hajun tulevan jostain muualta.

Ja niin se tulikin, tiskipöydältä! Samat tiskit ollu tiskipöydällä nyt kaksi viikkoa. Eikä siinä mitään., mutta, kun ne on ollut sitä ennen kämppiksen sängynalla jo kolme viikkoa. En edes halua tietää, mitä homebakteereita astioissa asustelee, sillä niitä ei olla virutettu, vaan ruuan jämät ovat kivasti jämähtänyt astioihin kiinni....

Mietin tässä, että pitäisikö tiskata hänen tiskinsä ennen kuin ne kävelet vastaan vai antaa olla ja antaa kämppiksen tehdä biologista tutkielmaansa...

Siinä sitten laitoin ostokseni pikaisesti jääkaappiin ja juoksin omaan huoneeseeni kauas hajun lähteestä.